"Stigma päihderiippuvuuden ympärillä on niin valtava, että sillä saa tavallisenkin ihmisen lyömään. Älä sinä lyö, ettei joku muu tapa", seurakuntavaaliehdokas Tyyne-Katariina Vuorenmaa kirjoittaa.
Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuttaessa keskustelua johtaa etuoikeutettu näkökulma. Tietynlaiset jutut saavat somessa ilmiön tasolle nousevaa tukea, mikä on tietenkin hyvä juttu. Vaan sen kaiken varjoissa, hiljaa jää jalkoihin sen aiheen stigmatisoidut. Whataboutismi on taitolaji, sitä ei tule tyrkyttää joka paikkaan. Vaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuttaessa on todella relevanttia kysyä: Entä..?
Entä, jos “narkkarinainen” tulee silmä mustana vastaan? Entä jos “narkkarinainen” kertoo, että hänet on huumattu?
Päihteet ja päihtyminen; Ihmiset onneksi pääosin ymmärtävät, ettei esimerkiksi Cornell 7 -tapaus ole vähemmän vakavaa, vaikka uhri oli päihtynyt. Päihtymys on monelle tarpeeksi samaistuttavaa, ja osataan asettaa itsensä tilanteeseen, mihin itse voisi joutua satunnaisen baari-illan päätteeksi, teorian tasolla, jos ei omaa tarttumapintaa ole.
Yhteiskunnassamme valitettavasti on kuitenkin valloillaan ajatus, että päihderiippuvuuteen ja päihdemaailmaan kuuluu väkivalta. Sen olemassaolo tiedetään verrattain paremmin, ja se siitä tekeekin kipeää, että kaikki tietää, mutta kukaan ei usko kipuun samanlaisena kuin muillakin. Rikosilmoituksia ei käsitellä asianmukaisesti sitäkään vähää, jos niistä ilmenee päihderiippuvuus. Terveydenhuolto ei huolestu selvistä väkivallan merkeistä, eikä välttämättä kirjaa mitään, millä voisi olla myöhemmin arvokasta todistuspainoarvoa. Ei edes pyydettäessä.
Jopa 95% päihdeongelmaisista naisista on kokenut väkivaltaa. Johtunee paljon siitä, että koko muu maailma kertoo sen kuuluvan asiaan. Ja kun päihderiippuvuuttakin käsitellään moraalisena asiana, jonka on itse valinnut, on viesti selvä: Olet valinnut itsellesi väkivallan.
Siksi sinä et ota todesta sitä mustaa silmää (varmaan itte kolhassu ku oli sekasin, näithän sä sen eilen hoippumassa), ja ottaen huomioon, mitä kaikkea se vetää, sun mielestä on aika hauskaa väittää olevansa huumattu.
Sillä välin kemiallinen väkivalta on oikea asia, ja siinä tekijä voi käyttää esimerkiksi uhrin päihderiippuvuutta, vieroitusoireita, tai hoidontarvetta uhriaan vastaan. Sillä pyritään heikentämään uhrin kykyä hakea apua, heikentämään uhrin mielenterveyttä, sekä hiljentämään uhri. Sen tarkoitus on vahingoittaa uhrin uskottavuutta, ja tehdä muun väkivallan todistamisesta vaikeaa. Henkirikoksenkin voi saada yliannostuksen piikkiin.
Stigma päihderiippuvuuden ympärillä on niin valtava, että sillä saa tavallisenkin ihmisen lyömään. Älä sinä lyö, ettei joku muu tapa.
Kirjoittaja on seurakuntavaaliehdokas Tampereella (vasemmiston ehdokaslista).