Tupakointikielto ajoi liikuntarajoitteisen Tarja Korhosen autoon: "Olen elänyt sellaista aikaa, jolloin ihmisillä on ollut vapautta"
Lokakuun alussa voimaan tullut parveketupakointikielto vaikeuttaa tamperelaisen Tarja Korhosen arkea. 76-vuotiaan mielestä lakimuutos kaventaa sellaista vapautta, johon hänen sukupolvensa ehti tottua. Tupakoinnista hän ei aio luopua.
76-vuotias Tarja Korhonen avaa autonsa oven, istahtaa kuljettajan paikalle ja sytyttää savukkeen. Autosta on tullut hänen tupakkapaikkansa vastentahtoisesti.
Aiemmin Korhonen tupakoi kotinsa parvekkeella, mutta enää se ei ole mahdollista. Lokakuun alussa voimaan astunut huoneenvuokralaki kieltää parveketupakoinnin, ellei sitä ole vuokrasopimuksessa erikseen sallittu.
63 vuotta tupakoinut Korhonen on muutoksesta lievästi sanottuna harmissaan. Hänelle pakollinen ulkoilu ei ole pieni vaiva, vaan toistuva kivulias kokemus.
– Olen liikuntarajoitteinen, ja asun neljännessä kerroksessa. Jos hissi ei toimi, en pääse tupakalle. En pääse portaita alas lainkaan. Polveni eivät taivu, Korhonen kertoo puhelimitse.
Korhonen vammautui liikenneonnettomuudessa 1980. Toinen auto ajoi kovalla vauhdilla Korhosen auton perään, ja Korhonen loukkasi jalkansa ja alaselkänsä. Hän kertoo kärsivänsä edelleen raaja- ja selkäkivuista.
Korhonen pystyy kävelemään, mutta vain lyhyitä matkoja. Toisinaan hän käyttää rollaattoria, mutta sen kanssa talon ulko-ovesta kulkeminen on hankalaa, koska sähköistä ovenavaajaa ei ole.
Tupakoinnissa rollaattorista olisi hyötyä, sillä sen päällä voi istua. Korhonen ei jaksa seistä niin kauan kuin yhden savukkeen polttaminen kestää. Siksi hän tupakoi autossaan, jonka paikka sattuu olemaan aivan taloyhtiön tupakkapaikan vieressä.
Itse tupakkapaikka on vaatimaton: pelkkä tuhkakuppi talon nurkalla.
– Ei ole katosta, penkkiä eikä mitään muutakaan.
Korhonen ja hänen tyttärensä muuttivat Saton vuokra-asuntoon Jankaan vuonna 2023. Korhosen mukaan he muuttivat taloon siksi, että parveketupakointi oli sallittu.
– Nimenomaan sen vuoksi suostuin muuttamaan tänne. Sitä mainostettiin.
Menen sen kanssa hautaan.
Korhoselle tupakointi on elämäntapa, josta hän ei luovu.
– Se on kaikki. Olen tyytyväinen elämääni, kun saan polttaa haluamallani tavalla.
Hän aloitti tupakoinnin 60-luvulla ollessaan vasta 13-vuotias. Silloin maailma oli hyvin toisenlainen kuin nyt, Korhonen kuvailee. Tupakointi oli hyvin yleistä.
– Jos ei polttanut tupakkaa, ei ollut mitään.
Laki tupakoinnin vähentämisestä astui voimaan 1977, mutta meni vielä pitkään ennen kuin tarjolle tuli esimerkiksi nikotiinikorvaustuotteita. Reseptivapaasti niitä sai apteekeista vasta 90-luvulla. Työpaikoilla sai tupakoida vuoteen 1995 ja ravintoloissa 2007 asti.
Korhonen on yrittänyt lopettaa, mutta ei ole onnistunut. Ilman tupakkaa hän on huonovointinen ja ärtyisä. Lisäksi Korhonen kokee, ettei tupakoinnista ole ollut hänelle haittaa.
– Lääkäri on koko ajan kysynyt, enkö haluaisi lopettaa, ja minä olen sanonut, että en. Menen sen kanssa hautaan.
Juttu jatkuu tietolaatikon jälkeen.
Nykyään Korhonen polttaa noin kymmenen savuketta päivässä. Lokakuun alusta lähtien hän on kulkenut tupakalla ulkona, ja se tuntuu kehossa. Särkylääkkeitä on kulunut tavallista enemmän.
Hän ihmettelee, miksi vuokranantaja ei voisi sallia parveketupakointia edes joissakin kohteissaan. Asiaa on puitu talon tupakkapaikalla yhdessä muiden polttavien asukkaiden kanssa.
– Olemme kaikki yhtä vihaisia. Tämän olisi hyvin voinut pitää poikkeuksena, koska täällä on tähänkin asti saanut polttaa.
Korhonen on yrittänyt hakea itselleen poikkeuslupaa parveketupakointiin.
– Vastaukseksi tuli, että hallitus on päättänyt, ettei kenellekään myönnetä poikkeuslupia.
Saton liiketoimintajohtaja Olli Tång perustelee tiukkaa linjaa asumisviihtyvyydellä ja asukkaiden yhdenvertaisuudella. Hän arvioi, että poikkeustapauksista syntyisi hankalasti hallittava viidakko, jossa pitäisi puntaroida monenlaisten ihmisten elämäntilanteita ja tupakointimahdollisuuksia.
– Ymmärrämme tuskan ja harmin siitä, että tupakointi ei ole enää samalla tavalla mahdollista. Isona vuokranantajana katsomme kuitenkin kokonaisuutta, ja haluamme varmistaa, että asumisviihtyisyys koko kiinteistössä kehittyy myönteiseen suuntaan. Näemme, että se, ettemme tee poikkeuksia, auttaa tässä, Täng sanoo.
Nyt Korhonen aikoo selvittää, voiko poikkeuslupahakemuksen tueksi saada lääkärin lausunnon.
– En tiedä, onko sellaista olemassa, eikä lääkäritkään tiedä. Minä olisin varmaan ensimmäinen, joka sellaista kokeilee.
Yksi vaihtoehto olisi muuttaa asuntoon, jonka vuokranantaja sallii parveketupakoinnin, mutta siihen Korhonen ei jaksaisi ryhtyä. Nyt hän asuu yhdessä tyttärensä kanssa ja samassa talossa asuu toinenkin lapsi.
Korhosta mietityttää tuleva talvi. Hän arvelee sairastuvansa, koska ulkona on käytävä niin usein, eikä suojaa ole.
Sitä paitsi hän epäilee, ettei tupakoinnin suitsiminen jää tähän, vaan pian tupakkapaikkaa siirretään nykyistäkin kauemmaksi ja syrjemmäksi.
Korhonen ei voi sietää nurkkaan ajamista.
– Olen elänyt sellaista aikaa, jolloin ihmisillä on ollut vapautta. Ja silloinkin lakeja noudatettiin.
Jutussa on käytetty lähteenä myös Savuton Suomi -verkoston verkkosivuja.